maanantai 31. joulukuuta 2012

Avaruuden ja tietoisuuden laajeneminen.

 Ihanaa, rakkaudellista, kosmista ja hyvin kaunista uutta vuotta kaikille valosieluille. <3 Avaruudellisia juttuja uuden vuoden kunniaksi. :)





Eli juttua taas värähtelystä, kuinka ollakaan. :D

Kun ihmisen värähtely nousee, se alkaa nousemaan fyysisen ja astraalikehon kautta kohti ulointa jumalkehoa/buddhatasoa. Ihmisen energiakehoja/tasoja on 7, joista uloimpana 3 jumaltasoa. Kun värähtely/tietoisuus nousee jumaltasolle asti, ihminen kokee valaistumisen. Hyvä sana sille, sillä siellä se valo onkin. Valaistuminen on hyvin pyhä tunne, sen voi kokea myös tantrisessa rakastelussa, kun koko maailma välkkyy uskomatonta valoa, vaikka huone olisi pimeä ja olisi silmät kiinni. Kosminen, tantrinen rakastelu onkin hyvä ja varsin mukava keino päästä hyvin korkealle värähtelyssä. ;)

Kun värähtely saavuttaa kaikista uloimman jumaltason, ihmisen 7.energiakehon, ja sen tason ääripään, hänen tietoisuus vapautuu osaksi maailmankaikkeuden energiaa, kosmisuutta, jumaluutta, valoa eli rakkautta.
Tällöin hän tulee siis osaksi universumin rakkaudellista energiaa, josta koko universumi muodostuu. = Avaruuden materia.
Tietoisuus nousee spiraalimaisesti eri kehojen, fyysisen, astraalikehon jne kautta uloimpaa tasoa kohti. Eri energiakehot ovat eri värisiä, ne vastaavat chakrojen värejä. Energiaspiraali, joka kohoaa siis värähtelyn noustessa, on siis hyvin värikäs, se alkaa fyysisen tason punaisesta ja päättyy jumaltason violettiin. Kunnes spiraali siis vapautuu maailmankaikkeuteen.

Miksi avaruus laajenee?

Maailmankaikkeuden lukuisilta planeetoilta päättää tällä tavoin päivittäin useita sieluja jälleensyntymiskierteen, vapautuen osaksi universumia, ja siksi avaruuskin laajenee koko ajan. Lisäksi maailmankaikkeus laajenee jatkuvasti alkuräjähdyksen aiheuttaman paineaallon seurauksena.

Mutta päättävätkö sielut jälleensyntymiskierteen kokonaan, tullen osaksi jumaluutta, vai siirtyvätkö he seuraavalle galaksille? Sitä täytyy vielä tutkiskella.


Portti tuon jälkeen on kaunis paikka, sielujen koti. Paljon sinne ikävöivät monet päihteitä käyttävät ihmiset. Sillä huumeet voivat antaa sielulle sen tunteen, mikä kodissa, valossa vallitsee. Siksi monet ihmiset, jotka ovat mieltyneet erilaisiin päihteisiin, omaavat selittämättömän sisäisen kaipuun pois tästä fyysisestä maailmasta. Heillä on niin kova koti-ikävä.

Meillä on kuitenkin tehtäviä täällä fyysisellä tasolla eläessämme, joita meidän on toteutettava ennenkuin voimme palata kotiin. Nyt sielumme koti on sydämessä, joten pidetään kodista, sydämestä hyvää huolta. Hoidetaan myös itseämme, kuunnellaan sydäntä ja puhutaan sydämen kautta. Silloin puhumme sielullamme.

Pelkästään syömällä puhdasta ruokaa, emme voi elää terveellisesti. Täytyy syödä kunnolla. Nauttia elämän tarjonnasta. Ottaa surut suolana, väkevät tunteet chilinä, ilot ihanina mansikoina. Mausta elämä naurulla. Toisten elämä on suolaisampaa kuin toisten. Mutta jokainen elämä on läpikäytävä jotta oppii kaikesta kaiken, kunnes on syntynyt niin monta kertaa, että on oppinut tarpeeksi. Ja saanut värähtelyn korkeuksiin. Sitten on valmis. Joillain on enemmän kiire kuin toisilla. Mutta ei sen väliä kun kaikilla sama määränpää, valo. Eri tiet sinne vaan vie.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti